CC BY
0
LUTERILAISEN LÄHETYSTEOLOGIAN PÄÄLINJOJA
Luterilainen lähetysteologia on laaja aihe. Keskityn tässä artikke-lissa lähetyshistoriaan. Sen lisäksi nostan esiin keskeisiä luterilaisia lähetysasiakirjoja. Vielä hahmotan luterilaisen lähetysnäkemyksen pääkohtia1.
1. LUTERILAISTA LÄHETYSHISTORIAA
Luther ja lähetys
Missiologian isänä pidetty Gustaf Warneck arvosteli 1800-luvun lopulla rajusti uskonpuhdistajaamme Martti Lutheria. Warneckin mie-lestä Lutherilta puuttui lähetysnäkemys. Luther ei perustanut lähetys-seuroja eikä kutsunut lähetyssaarnaajia.
Tätä Warneckin näkemystä ovat monet tunnetut missiologit arvos-telleet, näin esim. Werner Elert, Eugene Bunkowske ja James Scherer.
Merkittävä on ruotsalaisen Ingemar Öbergin vuonna 1991 ilmes-tynyt tutkimus Luther ja maailmanlähetys. Öbergin mukaan Lutherin koko teologia oli missionääristä2.
Evankeliumi on kuin veteen heitetty kivi. Renkaiden nostattamat aallot etenevät joka suuntaan. Öberg tuo myös esiin, miten Luther eri tavoin pyrki vastaamaan Islamin haasteeseen. Yhdyn Öbergiin: Luther on lähetyksen mies.
Luterilainen ortodoksia
Sen sijaan on valittaen todettava, että luterilainen ortodoksia kadot-ti Lutherin lähetysnäyn. Monet teologit yllättäen opettivat, että lähe-tyskäsky annettiin vain apostoleille. Näin opettaa myös arvostettu Johannes Gerhard.
Pietismi
Uudistusliike pietismi toi muutoksen luterilaisuuteen. Lähetyksen todellinen alkulaukaus oli vuosi 1705, jolloin kaksi Hallen pietismin
1 Tämä kirjoitus on tiivistelmä artikkelistani Evankeliumiyhdistyksen vuosi-kirjassa Kotimatkalla-kalenterissa 2007: Luterilaisen missiologian näkökulmia.
2 Öberg I. Luther och världmissionen. Kirja o n ilmestynyt CPHn kustanta-mana myös englanniksi. 1991.
t-H
i
se £
n
n
L ä
t
t 0 L
o
Ü n
ä
ä L
n Ü
га kasvattia Ziegenbalg ja Plutschau lähtivät Tanskan kuninkaan pyyn-o nöstä Trankebariin, Intiaan.
H
fcj Pietismin haaraksi tavallisesti lasketaan herrnhutilaisuus (eng-
O lanniksi Moravians), josta liikkeestä kreivi Ludvig von Zinzendorfin л johdolla kasvoi todellinen lähetyksen pioneeriliike. Lähtövuotena о pidetään vuotta 1731, josta eteenpäin 30 vuoden aikana Herrnhutin g lähettejä kulki 60 eri maahan. Herrnhutilaisuus ulotti vaikutuksensa ^ myös Pohjoismaihin ja Baltiaan3. tri
® Tunnustuksellinen herääminen
s
^ 1700-luvun lopulla alkoi protestanttisen lähetystyön väkevä nousu.
^ Eri puolille maailmaa alettiin perustaa lähetysseuroja. Alkuaikana Sak-sassa perustettiin tunnustusten välisiä seuroja. Niitä olivat esim. Baselin, Reinin ja Berliinin seurat. Mutta pian tapahtui tunnustuksellinen herääminen. Saksassa syntyi vahvoja luterilaisia seuroja Niistä merkit-tävimpiä ovat Berliini II, Leipzig (1835) ja Herrmansburg.
Pian oltiin liikkeellä myös Pohjoismaissa. Lähetysseuroja perustettiin Tanskaan 1820, Ruotsiin 1835 Norjaan 1842 ja Suomeen 1859. Nopeasti syntyi myös herätysliikkeiden omia lähetysjärjestöjä: EFS (Ruotsi), NLM (Norja), SLEY (Suomi), BV (Ruotsi). Martti Rautanen Inkerinmaalta oli Suomen Lähetysseuran uranuurtajalähetti Ambo-maalla (Namibiassa). Evankeliumiyhdistyksen Japaninlähetys sai 1900-luvun alkuvuosina merkittävää tukea myös Inkerin kirkon seura-kunnista.
Tärkeä oli myös Amerikassa tapahtunut tunnustuksellinen luterilai-nen herääminen. Sen tuloksena syntyivät Missouri-synodi ja Wiscon-sin-synodi.
2. Missiologisia asiakirjoja
— Frankfurtin julistus vuonna 1970. Asiakirja nousi Saksassa evan-kelisissa kirkoissa Kirkkojen Maailmanneuvoston kokonaan tämän-puoleisiin keskittynyttä teologiaa vastaan. Julistuksen keskeinen laatija oli professori Peter Beyerhaus.
3 Herrnhutilaisuudesta esim: Arkkila R. Jeesuksen haavat ja veri. Sley-kirja, 2003. Myös englanniksi: The Wounds and Blood ofJesus (2004).
— Stavangerissa pidettiin kaksi lahetyskokousta 1982 ja 1985. Jal- ^ kimmainen oli norjalais-suomalainen kokous. Sen raportin teologi- ^ sena perustana oli uskontunnustus. §
Vuonna 1988 Luterilaisen Maailmanliiton Addis Abeban ^
kokouksessa hyvaksyttiin asiakirja Yhdessa Jumalan lahetyksessa. ^ Keskeinen laatija oli lahetysjohtaja Henrik Smedjebacka Suomesta. Asiakirjan perusratkaisu on lahetyksen nakeminen Isan, Pojan ja
Pyhan Hengen jatkuvana pelastustyona. Voimakkaasti painotetaan, t
etta lahetys kuuluu kirkon olemukseen. Smedjebackan mukaan tata ^
asiakirjaa on paljon kaytetty erityisesti kolmannen maailman kir- ^
koissa4. £
o g
kirja. Asiakirjassa korostetaan voimakkaasti, etta lahetys on evanke- ^ liumia eika lakia. Nain tahdotaan korjata Yhdessa Jumalan lahetyk- ^ sessa-asiakirjan painotuksia. Hyvin ovat esilla sana ja sakramentit K Pyhan Hengen armonvalineina.
— Asiakirjan mukaan triniteetista kasin on mahdollista samanai- g kaisesti ko-rostaa Kristuksen ainutlaatuisuutta ja tunnustaa Pyhan Hengen tyo kirkon ulkopuolella, Jumalan tyo luomisessa ja muissa uskonnoissa. Muotoilut asiakirjassa ovat kylla varovaisia ja taitavia, mutta ilman muuta on selvaa, etta asiakirjassa on lahdetty uskonto-relativismin suuntaan. Asia on synnyttanyt keskustelua.
3. LUTERILAINEN LAHETYSNAKEMYS
— Lähetys kontekstissa on LMLn 2005 hyväksymä lähetysasia-
Missio Dei: Golgatan täytetty työ
Nykymissiologian keskeinen käsite on Missio Dei. Lähetyksessä on kyse Jumalan pelastavasta työstä, ei mistään ihmispuuhastelusta. Jumala vastaa työstään.
Itse mielelläni yhdyn korostukseen, että lähetys lähtee Golgatal-ta, Kristuksen täytetystä työstä. Jumalan näki kadotuksenalaisen tilamme ja toimi. Vapahtaja tuli ja hankki ristin työllään pelastuksen koko maailmalle. Kristuksen teossa on kaikkien syntien anteeksian-tamus, taivas avoinna, pelastus valmiina. Syntien anteeksiantamus Jeesuksen veressä on lähetyksen lähtökohta ja sydänääni numero yksi.
4 Smedjebacka H. Guds fotspár. 1991. T. 1.
ra Jumalan sanan láhetys
н
н Martti Luther teki suuren uskonpuhdistuslóytónsa Jumalan sanan
и aarella. Raamatun sanan kirkastuessa avautuivat paratiisin portit.
Luterilainen kristillisyys on Jumalan sanaan perustuvaa kristillisyyt-ra ta. Nain olemme oppineet sanomaan, mutta olemmeko unohtaneet § taman kaytannóssa. Jumalan sanan arvovalta on pantu viralta teologi-^ sissa opinnoissa monessa yliopistossa. Nain tapahtuu liian usein myós ^ tyóssamme. Emme osaa emmeka muista kayttaa Jumalan sanaa lahes tyksemme tarkeimpana tyóvalineena. Monet reformoidut kirkot ovat s tassa meille nayttamassa mallia Jumalan sanan kaytóssa. н On kuitenkin muistettava, etta raikas luterilaisuus ei ole biblisis-
mia eika reformoitua raamatullisuutta (evankelikalismia), jossa Raamatun keskus helposti unohdetaan. Professori Seppo A. Teinonen on sanonut, etta luterilaisuus on vanhurskauttamisopista kasin aukea-vaa raamatullisuutta. Oppikaamme siis lóytamaan Kristus kaikkialla Raamatussa, Hanen haavansa ja sovintoverensa. «Kaikki Raamatussa ajaa Kristusta».
Armonválineissá Kristus kohdataan
Keskeinen kysymyksemme kuuluu, miten Kristus ja tama Kris-tuksen teossa kaikille hankittu pelastus tulee meidan omaksemme tanaan. Voimme muotoilla taman kysymyksen nainkin: Missa ylós-noussut Kristus tanaan kohdataan. Olemme luterilaisina kristittyina oppineet vastaamaan, etta Han tulee meidan luoksemme armonvali-neissa5. Sana, kaste ja Ehtoollinen ovat ne kanavat, joita myóten Kris-tus tanaan meita lahestyy. Ehtoollisen yhteydessa olemme oppineet puhumaan reaalipreesensista, todellisesta lasnaolosta. Siina on Her-ran póydan syva salaisuus. Mutta todellista luoksemme tuloa on sekin, kun evankeliumin sanassa saadaan synnit anteeksi ja Kristus kirkas-tuu. Apostoli Paavali kyselee Roomalaiskirjeen 10. luvussa, kuka voi menna ylós taivaaseen tuomaan Kristusta alas tai kuka voi menna alas syvyyteen tuomaan Kristusta ylós. Joudumme tunnustamaan, ettei meista siihen ole. Mutta mita evankeliumi sanoo? Sana on sinua lahel-la, sinun suussasi ja sydamessasi. Se on se uskon sana, jota me saar-naamme. Nain siis tapahtuu evankeliumia saarnatessa. Kristus tulee
5 Armonvalineista on pieni kirjani Kolme todistajaa taivastiella 2007, englan-niksi Word, Baptism and Communion 2023.
uskon kautta sydämiimme. Syntien anteeksiantamuksen evankeliu-missa Kristus tulee omaksemme, ottaa syliinsä ja siunaa. Näin Herra tekee jo pienelle lapselle kasteen sakramentissa.
Kaste on lähetystyöhön vihkiminen
Uuden testamentin tärkeitä käsitteitä on puhe kuninkaallises-ta papistosta. Tämän tärkeän opin, kristittyjen yhteisen pappeu-den uskonpuhdistajamme Martti Luther löysi uudelleen. Me kaikki olemme saaneet tämän tärkeimmän pappisvihkimyksemme pyhässä kasteessa. Tulemme kasteessa Jumalan lapsiksi ja taivaan perillisiksi. Otsaamme ja rintaamme on piirretty ristinmerkki sen todisteeksi että meidät on kutsuttu Jeesuksen opetuslapsiksi. Oikein ymmärrettynä kaste on vihkimys lähetystyöntekijäksi.
Kristinuskon leviämisen salaisuus ensimmäisinä vuosisatoina oli juuri tässä: Jokainen kristitty on lähetystyöntekijä. Isossa katekis-muksessa Luther neuvoo joka päivä käyttämään sitä tekoa (kastetta), jossa olemme kristityiksi tulleet. Meidän tulee löytää pyhä kaste lähe-tystyömme peruskäsitteeksi.
Lähetys on koko ihmisen hoitamista
Toimiessaan täällä maan päällä rakas Vapahtajamme opetti, paransi ja eri tavoilla palveli apua tarvitsevia ihmisiä. Opetuslapsensa Jeesus lähetti jatkamaan tätä palvelutehtävää maan päällä. Keskuk-sessa on syntien anteeksiantamuksen evankeliumi. Tässä evanke-liumissa on koko ihmistä uudistava, parantava sisältö. Lähetys aina tähtää koko ihmisen hoitamiseen. Jeesuksen opetuslapset ovat aina nähneet ihmisten moninaisen ulkonaisen hädän. Siksi lähetyskentil-lä on rakennettu terveyskeskuksia ja sairaaloita, on pystytetty orpo-koteja ja kehitysvammaiskouluja. Missä yhteiskunta ei vastaa näihin ihmisten moniin sosiaalisiin ongelmiin, siellä lähetys on osaltaan vas-tannut ihmisten hätään ja ahdistukseen. Sana ja teot kulkevat yhdes-sä. Tänäkin aika on huolehdittava siitä, että lähetys tähtää ihmisen kokonaisvaltaiseen auttamiseen. Muistettava on, että vain sosiaalisiin projekteihin keskittyvä auttamistyö ei auta koko ihmistä. On oltava tarkkana, ettei lähetys muutu vain diakoniaksi (kehitysavuksi)ilman pelastussanomaa.
t-H
i
SB £
n
n
s -■
o
o
Ü n
s n
Ü
га Lähetys jatkuu Kristuksen paluuseen saakka
H Lähetyksen aika on Kristuksen taivaaseenastumisen ja Hänen
и paluunsa välinen aika pelastushistoriassa. Kristus itse muistuttaa, ettei meidän tule tietää tarkkoja päivämääriä ja ajankohtia. Meidän ra ei tarvitse väärällä tavalla lainomaisesti hätäillä ajan lyhyyttä, mutta § ei myöskään jättää työtä kesken. Kaikkina aikoina kristityt ovat Raa-^ matun mukaisesti tarkanneet ajan merkkejä siinä tunnossa, että aika ^ on lyhyt. Tämä tunto on katoamassa keskeltämme. s Nyt on lähetyksen aika. Kun Kristus tulee kunniassa ja kirkkau-
s dessa, lähetyksen aika päättyy. Alkaa juhlien juhla. Väkeä on tullut н idästä ja lännestä, etelästä ja pohjoisesta. Saamme olla valtaistuimen edessä, tapettua Karitsaa ylistämässä. Perille on päästy Jeesuksen veren voimassa. Tässä on lähetyksen täyttymys. Sitä me odotamme.
Reijo Arkkila, director emeritus of the Gospel Association (TT Evankeli-umiyhdistyksen), missionary theologian (Luther-kirkko Fredrikinkatu 42, Helsinki, 00181) reijo.arkkila@gmail.com
Рейо Арккила, почетный директор Евангельской ассоциации (TT Evankeliumiyhdistyksen), теолог-миссионер (Luther-kirkko Fredrikinkatu 42, Helsinki, 00181) reijo.arkkila@gmail.com
