CC BY
4
с
« Томи КАРТТУНЕН УДК 291.313
и Доцент систематического богословия и экуменизма,
§ Университет Восточной Финляндии
g (P.O. Box 111, FI-80101 Joensuu, Finland)
к Лютеранский литургический сборник 2000 г.
и и христианское единств о
л
В статье «Suomen evankelis-luterilaisen Ыг^п vuoden 2000 Jumalanpalvelusten kirja ja kristittyjen yhteys» проанализирован Литургический сборник Евангелическо-лютеранской церкви Финляндии, который был опубликован в 2000 г. в контексте таких экуменических событий, как Декларация Порвоо 1996 г. и Совместная декларация Доктрины оправдания 1999 г. Основной принцип финских исследований наследия Лютера: «Христос присутствует в вере», — стал отправной точкой применения тринитарного и холистического экуменического богословия к литургии. Задача заключалась в том, чтобы присоединиться как к западной литургической традиции, так и к наследию неразделенной церкви. В работе были использованы основные теологические принципы: 1) тринитаризм; 2) реальное присутствие и 3) диалог. Идеи жертвоприношения, истории и эпиклезиса были взяты из документа БЭМ.
Ключевые слова: тринитаризм, диалог, реальное присутствие, евангелическо-лютеранская церковь Финляндии
o
Tom Karttunen .
Adjunct professor in systematic theology (ecumenism), u University of Eastern Finland C (P.O. Box 111, FI-80101 Joensuu, Finland) .
i e
The Lutheran Book of Worship 2000 and Christian unity y
The article «Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuoden 2000 Juma-lanpalvelusten kirja ja kristittyjen yhteys» examines the Worship Book of the Evangelical Lutheran Church of Finland was published in 2000 in the context of ecumenical milestones like the Porvoo Declaration (1996) and the Joint Declaration on the Doctrine ofJustification (1999). The Finnish Luther-research's key idea «Christ is present in faith» gave a basis to apply Trinitarian and holistic ecumenical theology to liturgy. The intention was to join both to the western liturgical tradition and to the heritage of the undivided church. The main theological principles were: 1) trinita-rism, 2) real presence and 3) dialogue. From the BEM document the ideas of sacrifice, anamnesis and epiclesis were received.
Key words: trinitarism, dialogue, real presence, Evangelical Lutheran Church of Finland
pq EKUMEENISET LAPIMURROT, LUTHER-TUTKIMUS
H
o JA JUMALANPALVELUKSEN TEOLOGIA
§ Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuosituhannen taitteessa
valmistunut ja käyttöön otettu uusiJumalanpalvelusten kirja (2000) m valmisteltiin keskellä ekumeenisesti varsin aktiivista luomiskautta. § Ekumeenisesti vaikutusvaltaista BEM-asiakirjaa (1983, suom. Kas-^ te, ehtoollinen, virka) ja muitakin laajemman ekumenian tuloksia ^ hyödyntänyt Porvoon yhteinen julkilausuma johti Porvoon kirkko-s yhteisön syntyyn 1996 ja luterilais-katolisen ekumenian tähänastinen s huippusaavutus Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista (YJV) alle-w kirjoitettiin Augsburgissa 31.10.1999. Julistukseen ovat 2000-luvulla liittyneet myös maailman metodistit, anglikaanit ja reformoidut. Juu-ri vanhurskauttamisopissa kulminoitui lännen kirkon sisäinen skis-ma, joka johti lopulta molemminpuolisiin oppituomioihin ja lännen kirkon jakautumiseen. Keskeinen osa-alue tässä oli myös jumalanpal-velusteologia. Pirstoutumisprosessi jatkuu yhtäältä yhä, mutta kirkot ovat myös merkittävästi lähentyneet toisiaan kärsivällisen ekumeeni-sen työskentelyn kautta1. YJV:ssa voitiin todeta saavutetun erot sovit-tavan yksimielisyyden pohjalta, että näin opetettaessa oppituomiot eivät enää osu kohteeseensa. Tämä oli myös yhteisen ekumeenisen jumalanpalvelusteologisen pohjan hahmottamisen kannalta ratkaise-van tärkeä käänne.
Suomalaisella Luther-tutkimuksella ja suomalaisilla teologeilla oli tunnetusti oma keskeinen roolinsa analysoitaessa Lutherin tek-stejä ottaen etäisyyttä myöhemmän vastakkainasettelun tuomaan painolastiin ja tilannekohtaisiin kärjistyksiin yhteistä pohjaa vanhur-skauttamisopissa etsien2. Johtoajatukseksi kiteytyi lainaus Lutherin Galatalaiskirjeen kommentaarista: «Itse uskossa Kristus on läsnä».
1 Tuoreita katsauksia luterilais-katolisen ekumenian vaiheisiin ovat: Karttunen T. Luterilais-katolinen teologinen dialogi 1967 — ja sen tulevai-suuden näkymät // Ekumenian ajankohtaiskysymyksiä / Toim. T. Karttunen; Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja. 2021. Vol. 67. P. 47-85; Koch K. K. Wohin geht die Ökumene? Rückblicke — Einblicke — Ausblik-ke. 2021. P. 186-237.
2 Ks. tästä esim: Forsberg J. Der finnische Beitrag zum Dokument Gemeinsame Erklärung zur Rechtfertigungslehre // Caritas Dei. Beiträge zum Verständnis Luthers und der gegenwärtigen Ökumene / Toim. O. Bayer, R. Jenson, S. Knuuttila. Helsinki, 1997. P. 152-169.
Kristuksen läsnäolo uskossa merkitsee Kolminaisuuden läsnäoloa
u
uskovassa ja sitä kautta kirkossa ja jumalanpalvelukseen kokoon-tuneessa seurakunnassa3. Kirkko on kolmiyhteisen Jumalan kirkko. g Kristuksen läsnäolon teologia selkeytti ajatusta uskon ja rakkauden, uskon ja arjen sekä jumalanpalveluselämän, diakonian ja mission ^ yhteenkuuluvaisuudesta. Kyse oli luterilaisesta tavasta lähestyä eku- § meenisessa liikkeessä yhteiseksi perustaksi hahmottunutta trinita- jj arista ja kokonaisvaltaista käsitystä ihmisestä ja kirkon työstä. Sakra- ¥ mentaalisuuden eli Jumalan lahjoittavan läsnäolon korostaminen ^ merkitsi myös sijan antamista tasapainolle sanan ja sakramentin välil- jj lä, hengelliselle raamatuntulkinnalle ja mystiikalle sekä luomakun- jj nan arvon aiempaa voimakkaammalle esiin nostamiselle kristillisen g uskon ytimestä käsin.
Alkusoittoa tälle oli saatu sillä teologisella työskentelyllä, joka S tapahtui 1970-1980-luvun taitteessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppikeskusteluissa Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa, joissa etsittiin luterilaisen vanhurskauttamisopin ja ortodoksisen jumalallis-tumisajatuksen leikkauspistettä. Käynnistyi useitakin tutkimuspro- ta
jekteja, jotka syvensivät ymmärrystä Lutherin teologiasta, vanhur-skauttamisopista ja luterilaisuuden vanhakirkollisesta taustasta sekä yleensä luterilaisuuden teologisesta itseymmärryksestä4.
Tätä ekumenian ja ekumeenisen teologian reseption nousu-kauden taustaa varten tulee ymmärrettäväksi se, miten käsikirjakomi-tean puheenjohtaja, piispa Yrjö Sariola nostaa esiin kirjassa Uudistuva jumalanpalvelus. Tutkielmia jumalanpalveluksen teologiasta (1994) sen, että «Vatikaanin 2. konsiili on keskeisessä asemassa maailmanlaa-jan kirkkojen liturgisen uudistuksen käynnistäjänä»5. Tämän vuosien 1962-1965 kirkolliskokouksen omalta osaltaan keskeisesti edustama, Uuden testamentin koinonia-ajatuksesta ja vanhakirkollisesta käytän-nöstä piispasta paikallisen messuyhteisön ja seurakunnan johtajana ammentava ja tulkitseva kommuunio-ekklesiologia toteutti monia jo
3 Suomalaisen Luther-tutkimuksen, ns. Mannermaan koulun, vaikutuk-sesta teologiassa ja kirkossa laajemmin ks. Kopperi K., Saarinen R. Läsnä-oleva Kristus. Tuomo Mannermaan koulu teologian ja kirkon asialla. Kirja ilmestyy keväällä 2022 STKS:n sarjassa.
4 Ks.: Mannermaa T. In ipsa fide Christus adest. Luterilaisen ja ortodok-sisen kristinuskonkäsityksen leikkauspiste. Missiologian ja ekumeniikan seuran julkaisuja XXX. Helsinki, 1980.
5 Sariola Y. Jumalanpalveluksen käsikirja. Helsinki, 2021. P. 12.
£
§ Lutherille tärkeitä ajatuksia. Kristikunnan suurimman kirkkokun-nan ja sitä kautta muun muassa anglikaanien ja luterilaisten juma-tj lanpalveluselämää uudistanut, jakamattoman kirkon perinnöstä ja O sen nykyisestä kehitystyöstä ammentanut liturgis-teologinen pros-^ essi on myös Sariolan luterilaisessa ja ekumeenisessa viitekehyk-sessä tärkeä viittauskohde myös suomalaista jumalanpalvelusteolo-g giaa hahmoteltaessa6.
^ Sariolan lähtökohta on linjassa myös sen kanssa, että silloinen
arkkipiispa John Vikström oli historiallisista ja teologisista syistä
¡^ luokitellut suhteen roomalaiskatoliseen kirkkoon luterilaisen kirks
komme keskeisimmäksi ekumeeniseksi suhteeksi7. Samalla paalut-^ tuu kirkkomme jumalanpalvelusteologinen suuntautuminen ennen muuta lännen kirkon traditioon.
Vatikaanin 2. konsiilin liturgisten asiakirjojen voi katsoa huipen-taneen 1830-luvulla benediktiinisääntökunnasta liikkeelle lähteneen ja esimerkiksi Reininmaalla sijaitsevan Maria Laachin luostarin lit-urgisen tutkimuksen edistämän liikkeen pyrkimyksiä. Liturgisesta liikkeestä muodostui lännen kirkot kattava ja myös ortodoksiseen kirkkoon ulottuva. Konsiili osaltaan lisäsi vierimään lähteneen lumi-pallon vauhtia. Sariola nostaa esiin ekumeenisen, liturgiaan liittyvän teologian jumalanpalvelusuudistuksellemme antamista vaikutteista erityisen tärkeänä myös Faith and Order-Komission ensimmäisen konvergenssi eli lähentymisasiakirjan Baptism, Eucharist and Ministry (BEM, suomeksi: Kaste, ehtoollinenja virka, 1983) sekä siihen liittyvän niin sanotun Liman liturgian (1982)8.
Näiden kahden ekumeenisen lähteen rinnalla — ja jo niiden vaiku-tuspiirissä olevina — Sariola viittaa suomalaisen uudistuksen yhteydessä
6 Koinonia-ekklesiologia on keskeisessä roolissa myös Faith and Or-der-Komission toisessa lähentymisasiakirjassa: The Church. Towards a Common Vision (2012). Vatikaanin II kirkolliskokouksen 1962-1965 to-teuttamiin, Lutherillekin keskeisiin korostuksiin — kansankielisyys, ehtool-lisviinin jakaminen myös seurakuntalaisille, saarnan aseman vahvistaminen, seurakunta liturgian subjektina, yhteisen ja kansankielisen virsilaulun elvyt-täminen — viittaa esim: Jolkkonen J. Jumalanpalvelus. Johdatus Lutherin teologiaan / Toim. P. Kärkkäinen. Helsinki, 2002. P. 236-238.
7 Vrt.: Vikström J. Kirkkomme ekumenia sotien jälkeisenä aikana // Ark-ki ja arki. Arkkipiispa Jukka Paarman juhlakirja. Jyväskylä, 2002. P. 182-183.
8 Kotila H. Liturgian lähteillä. Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan. Juva, 1994. P. 199-129; Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. Tutkielmia jumalanpalveluksen teologiasta // STKSJ. 1994. N 191. P. 13.
tarkasteltuihin Amerikan luterilaisten, Saksan evankelisten kirkkojen ^
ja Saksan luterilaisten sekä Ruotsin, Norjan ja Tanskan käsikirjauud- §
istuksiin 1980-1990-luvun taitteessa. Sariola tähdentää, että eri kirks
kojen liturgisen uudistustyön selostamisessa ei ole kyse vain komitean työskentelyn taustasta vaan siitä, että suoranaisesti liitytään ig
lännen kirkkojen yhteiseen liturgisen uudistuksen traditioon
ja samalla vanhan jakamattoman kirkon yhteiseen liturgiseen perintöön, jota tämän hetken uudistustyössä painotetaan entistä paljon voimakkaammin. Komitean linjavalinta on tässä aivan selvä. Sen pyrkimyksenä ei ole luoda jotain suomalaisen partikulaarikirkon Ö
omaa erityisliturgiaa, vaan se tähtää sellaiseen Herran päivän
£
pääjumalanpalvelukseen, jonka juuret ovat syvällä kirkon yhteisessä, g
erityisesti läntisessä jumalanpalvelustraditiossa. Tämä on se luotettava ja turvallinen lähtökohta, josta käsin komitea pyrkii huolellisesti vaalimaan omaa luterilaista jumalanpalvelustraditiotamme ja vastaamaan myös §
jumalanpalveluksen kontekstuaalisuutta koskeviin kysymyksiin
korosti Sariola9. g
Analysoin tässä artikkelissa vuoden 2000 Jumalanpalvelusten ^ kirjan teologisia perusratkaisuja luterilaisen ja Lutherin teologian näkökulmasta sekä tehtyjen ratkaisujen ekumeenis-teologisia liit-tymäkohtia ja merkitystä erityisesti uudistuksen yhden keskeisen johtohahmon ja vaikuttajan Yrjö Sariolan tutkimuksessaan Uudis-tuva jumalanpalvelus (1994) esittämien perusteiden valossa. Vaik-ka lopullisen Jumalanpalvelusten kirjan lopullista asua vielä muo-kattiin tämän tutkimuksen jälkeen, näyttää siltä, että ydin on siinä säilynyt varsin hyvin. Kokonaiskuvaa täydentää vuonna 2001 ilmes-tynyt Yrjö Sariolan Jumalanpalveluksen käsikirja. Otan huomioon analyysissa myös myöhempää ekumeenis-teologista kehitystä kes-keisiksi näyttäytyvissä kohdissa.
SANA JA SAKRAMENTTI JUMALANPALVELUKSEN RAKENTEEL-LISENA KESKUKSENA
Luterilaista jumalanpalveluselämää on perinteisesti luonnehdittu sanakeskeiseksi. Etenkin luterilaisen ortodoksian opetuskeskeisyys, valistusrationalismi ja pietismin yksilön uskoa korostava perinne horjuttivat sakramenttien asemaa luterilaisessa hurskauselämässä.
9 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. Pieksämäki, 1994. P. 13.
m Liturgiasta muodostui saarnan kehys, ei täysipainoinen osa koko-naisuutta. Saksassa uusluterilaisuus ja sen edustajista esimerkiksi tj Wilhelm Löhe alkoivat kuitenkin vaatia jo 1850-luvulla luterilai-O suuden palaamista juurilleen, kirkon ja sen sakramentaalisen elä-^ män uudistamista. Löhellä tämä yhdistyi näkyyn diakoniatyön uudistamisesta. Aluksi tämä tuli näkyviin ekumeenista kantavuutta
saaneessa korkeakirkollisessa herätyksessä, joka sai kiinnittämään ^ huomiota myös reformaatioajan liturgiseen perintöön10.
Vuosituhannen taitteen jumalanpalvelusuudistuksessa haluttiin palauttaa sana ja ehtoollisen sakramentti messun kahdeksi poltto-
s
pisteeksi, mika nakyy siina, etta messun paaosat ovat: sana ja ehtool-^ linen11. Ne eivat ole toisilleen vastakkaisia — onhan sakramentti augustinolaisen perinteen mukaan «nakyva sana». Siina sana liittyy aineeseen kertoen kaiken luomisesta sanan kautta ja Sanan ihmisek-situlemiseen liittyvasta kokonaisvaltaisuuden ajatuksesta. Nain juma-lanpalvelus on «pelastavan lasnaolon juhla»12.
Uuden Luther-tutkimuksen painottaman, Kristuksen reaalista lasnaoloa ja sanan sakramentaalisuutta seka uskon yhteisollisyytta korostavan ajattelutavan mukaisesti uudistuksessa painotetaan luo-misen ja lunastuksen yhteenkuuluvaisuutta. Jumala toimii ja lah-joittaa armonsa nakyvien valikappaleiden, sanan ja sakramenttien kautta. Niin kasteen vesi kuin ehtoollisen leipa ja viini ovat uuden luomisen todellisuudesta osalliseksi tulevia luodun todellisuuden lahjoja, jotka pyhitetaan Pyhan Hengen Kristuksen armoa valitta-
10 Kotila H. Liturgian lahteilla. P. 129.
11 «Saarna ja ehtoollinen muodostavat siis yhdessa messun ytimen. Ei ole epailysta siita, etta taman kasityksen perustelut loytyvat uskonpuh-distuksesta» (Sariola Y. Jumalanpalveluksen kasikirja. Helsinki, 2021. P. 55).
12 Vrt.: Sariola Y. Jumalanpalveluksen kasikirja. P. 56. Sariola lainaa pit-kahkosti kasikirjakomitean Perusteluita (1997): «Jumalan pelastava las-naolo koko jumalanpalveluksessa perustuu viime kadessa siihen, etta han on kolmiyhteinen Jumala. Han antaa meille itsensa luomassaan aineellises-sa todellisuudessa. Siksi jumalanpalveluksen aineelliset ja inhimilliset ele-mentit — luettu, puhuttu ja laulettu sana, kasteen vesi ja ehtoollisen leipa ja viini — eivat jaa vaille merkitysta. Evankeliumi ja sen julistaminen saa todellisen mielekkyytensa vain siita, etta se ymmarretaan seurakunnan keskel-la todellisesti lasnaolevan ylosnousseen Kristuksen puheeksi. Pyha Henki puolestaan "opettaa meita tuntemaan Kristuksen meille tekemia armotekoja ja auttaa meita ottamaan vastaan ja sàilyttàmààn ne, oikein kàyttàmààn, ja-kamaan ja lisààmààn niità'' (Luther)» (Sariola Y. Jumalanpalveluksen kasikirja. P. 56-57).
vän toiminnan välikappaleiksi. Samalla tuodaan entistä selvemmin ^
esiin myös uskon trinitaarinen perusta. Kolminaisuusoppi on van- §
hurskauttamisopin pohja, vaikka sen ydin onkin kristologinen: syn- g tisen ihmisen ja Kristuksen armosta uskon kautta syntyvä yhteys.
Kristuksen asettuessa uskon kautta asumaan ihmisen persoonan ig
keskuksessa eli sydämessä samalla myös pyhä Kolminaisuus asettuu §
rakkaudessaan asumaan hänessä ja varustaa rakkauden tekoihin, j
13 Messun trinitaarisesta perustasta ekumeenisessa kontekstissa ks. Kotiranta 1993. P. 193-238.
14 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 13.
15 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 17.
todistamaan ja palvelemaan13.
On myös hyvä huomata, että jo jumalanpalvelusuudistusta suun- ^ niteltaessa oli kiinnitetty huomiota siihen, että Jumalan sanan saar- jj nan asema oli heikentynyt luterilaisessa jumalanpalveluselämässä. jj Saarnoista oli tullut «evankeliumin esittelytilaisuuksia», ei evan- g keliumin julistamista. Sana-osuutta haluttiinkin vahvistaa samalla kun sen yhteyttä liturgian kokonaisuuteen selvennettiin14. Niinpä S korostettiin perinteisen hengellisen raamatunlukemisen ja tulkin-nan osuutta: 1) nostamalla evankeliumin asema esiin ainoana luku-kappaleena, jota kuunneltaessa seistään sekä, 2) seurakunnan vasta-uksilla lukukappaleisiin: «tämä on Jumalan sana» ja «kiitos sinulle g Kristus», 3) halleluja-hymnillä ja 4) tuomalla messuun myös Van-han testamentin lukukappale vastauspsalmeineen luettavaksi joka pyhä. Kaikki kolme lukukappaletta katsovat kirkkovuoden teemaa osana jatkumoa. Samalla vahvistettiin ainakin periaatteessa mah-dollisuutta käsitellä kristinuskon juutalaista taustaa asianmukaises-ti. Historiallis-kriittiselle raamatuntutkimukselle haluttiin osoittaa oma paikkansa tulkintaa rikastuttamassa, ei teologista ja hengellistä tulkintaa poisselittämässä.
TEOLOGISET PERUSTEET
Käsikirjakomitean perusteluissa Sariolan kuvaama luterilainen ja ekumeeninen lähtökohta tulee esiin periaatteessa yksi: «Käsikir-jauudistus rakentuu kirkkomme luterilaiselle liturgiselle perinteelle ja ottaa huomioon ekumeenisen liturgisen kehityksen»15. Tämän periaatteen toteuttamista pohjustettiin paitsi seuraamalla liturgisen tutkimuksen antia myös systemaattis-teologisen Luther-tutkimuk-
ra sen ja ekumeenisen teologian löytöjen valossa. Myös välimietin-nössä tällainen teologinen lähestymistapa on saanut oman vankan
tj sijansa. Keskeisiksi teologisiksi perusperiaatteiksi kiteytyvät: trini-
O taarisuus, reaalipreesens ja dialogisuus. Niiden tulkinta-avaimeksi
л otetaan Lutherin teksti hänen teoksestaan Vom Christi Abendmahl, Bekenntnis (1528). Toinen teksti, joka on asiallisesti pitkälti saman-
sisältöinen tämän kanssa, on kohta Isosta Katekismuksesta: «Isä
h '
^ antaa meille koko luomakunnan, Kristus koko työnsä ja Pyhä Henki
2 kaikki lahjansa»16.
к
® Trinitaarisuus
H
Trinitaarisuuden perusteluissa Sariola lähtee liikkeelle myös kristillisen rukouksen peruslähtökohdasta, jonka mukaan ruko-us on luonteeltaan rukousta Isälle Pojan kautta Pyhässä Henges-sä. Perustavaa on myös Lutherin teologian keskeinen ajatus, jonka mukaan kolmiyhteisen Jumalan olemus on itsensä lahjoittava rakka-us. Tämä ilmenee niin luomisessa, lunastuksessa kuin pyhitykses-sä. Se tulee näkyviin niin jumalanpalveluksen pysyvissä osissa kuin kirkkovuoden eri teemoissa. Sariola painottaa Jumalan olevan myös puhuva Jumala17. Tämä on seurausta uskosta itsensä ilmoittavaan, kirkkoaan totuuden ja rakkauden täyteyteen ohjaavaan persoonal-liseen Jumalaan, joka kuulee rukoukset ja myös puhuttelee seura-kuntaa.
Kristologia ja pneumatologia kuuluvat yhteen, ja niin Pojan kuin Hengen lähde on lopulta Isä, jonka luomassa todellisuudessa juma-lanpalvelus uuden luomisen todellisuutena toteutuu. Trinitaarisuus liittyy myös aiempaa kokonaisvaltaisempaan ilmaisuun, joka ottaa huomioon eri aistit paitsi puheen myös musiikin, kuvataiteen, liik-keen ja hiljaisuuden keinoin.
Reaalipreesens
Luterilainen ja kristillinen ajatus Jumalan läsnäolosta ei rajoitu vain ehtoolliseen. Sanan ja sakramenttien sekä niitä palvelevan viran kautta sekä koolla olevan seurakunnan uskossa Kristus itse on läsnä ja puhuu konkreettisesti niin kuin hän kohtasi kerran opetuslap-
16 Iso Katekismus, Kolmas uskonkohta. P. 145.
17 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 17-18.
18 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 18.
19 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 18-19.
20 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 19; Howell C., CJ. The Eucharist. From Trent to Vatican II. The Study of Liturgy / Revised edition; Alkuperäisteos 1978; Ed. by Ch. Jones, G. Wainwright, E. Yarnold SJ, P. Bradshaw. London, 1992. P. 286-287 kuvaa myöhäiskeskiajan ja Trenton 1500-luvun konsiilin messun muodostuneen varsin pappiskeskeiseksi. Ho-well kuitenkin katolisena liturgikkona alleviivaa sekä teologian että histori-
sensa. Tasta nousee ajatus messusta Pelastavan lasnaolon juhlana. ^ Halutaan painottaa myos saarnan sakramentaalisuutta, Kristuksen § lasnaoloa evankeliumissa ja sen tahan aikaan tuovassa julistuksessa. g Saarna on armonvaline, ei esitelma tai tuokiokuvia ja oman elaman
ta
tai poliittisten tapahtumien kommentointia itse tarkoituksena18. ^
g
Dialogisuus: ^
S
Kolmas peruste eli dialogisuus perustuu sekin persoonallisen ^ Jumalan ja hanen lasnaolonsa ajatukselle. Jumala puhuttelee ja seu- ^ rakunta vastaa. Kristillisessa uskossa on keskeista suhde Jumalaan, | joka on lasna. Kristillinen teologia ja oppi on tassa mielessa luonteel- | taan sosiaalista, jos se ymmarretaan Jumala ja Kristus-keskeisyyden g nakokulmasta, ei vain ihmisten keskinaisena jutusteluna. Jumala lahjoittaa itsensa ja varustaa valittamaan evankeliumia eteenpain, ^ uskomaan ja rakastamaan, luomaan yhteytta, palvelemaan ja todis- o tamaan. Kristus tekee opetuslapsekseen ja varustaa matkaan lahet- ^ taa. Jumala on jo toiminut pelastavalla ja kokonaisvaltaisesti uudeksi g tekevalla tavalla kasteessa, joka on messun viettamisen pohja kristi- g tyn nakokulmasta. Voi toki olla sanankuulossa jo ennen kastettakin, . kuten varhaiskirkossa. Ehtoollinen on kuitenkin kastettujen ateria kristillisessa perinteessa. Jumalan teko kutsuu esiin seurakunnan vastauksen: rukouksen, kiitoksen ja ylistyksen seka rakkaudenteot arjessa19.
Koko seurakunnan subjektius, joka pohjaa kasteen tuomaan osallisuuteen yhteisesta pappeudesta, tarkoittaa perimmaltaan itse-naista kristittyna elamista omalla paikalla ja omien lahjojen hyo-dyntamista, messussa mukana elamista ja siita henkilokohtaisesti ammentamista, ei valttamatta paljon puuhastelun kautta mutta vuo-rovaikutuksessa kokonaisuuden kanssa ja vastuuta siita tilaisuuden ja tarpeen tullen omin lahjoin kantaen. Pappi jumalanpalveluksen johtajana on osa tata kokonaisuutta20.
и ВЕМ-А31АК1ЩА та ЕикАПБТЧА:
О ини, АNАMNЕЕSI ТА ЕPIКLЕЕSI & ЕКиМЕША
Н
¡=г
и Kuten todettua, jumalanpalvelusuudistusta valmisteltaessa
ВЕМ-а81ак1г)ап vastaanottoprosessi oli viela meneillaan. Югккот-и me oli virallisessa vastauksessaan nahnyt asiakirjan osoittavan eku-§ meenista lahentymista ja tarjoavan hy6dyllisen laht6kohdan my6s ^ teologisille jatkokeskusteluille kasteesta, ehtoollisesta ja virasta. ^ Jumalanpalvelusuudistusta ajatellen keskeista oli erityisesti kysymys К ehtoollisesta21. Perinteisena ekumeenisena pulmana luterilaisten Е ja roomalaiskatolilaisen teologian valilla on kysymys ehtoollisesta й uhrina, joka reformaattorien kasityksen mukaan uhkasi 1500-^^-la sumentaa Kristuksen ainutkertaisen ansion. Tahan Шнуу my6s kysymys epikleesi-rukouksen, Pyhan Hengen avuksi huutamisen rukouksen, naivettyneesta asemasta lantisessa teologiassa keskiajal-la ja my6s Lutherin jalkeisessa luterilaisuudessa erotuksena orto-doksisen teologian perinteiseen korostukseen kristologian ja pneu-matologian samanaikaisuudesta ja liturgian epikleettisyydesta.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lausunnossa kiitettiin sita, etta BEM-asiakirja oli osana ekumeenisen kanssakaymisen hedelm6it-tavaa vaikutusta nostanut esiin ehtoollisen kiitosrukousluonteen, joka luterilaisessa ehtoollisteologiassa oli usein jaanyt taka-alalle. ^п muistutettiin siita, etta ehtoollinen on suuri ylistysateria, jota kirk-^ viettaa koko luomakunnan puolesta — kuten erityisesti ortodok-sinen kirkko on korostanut — luotiin meilla osaltaan pohjaa my6s my6hemmalle teologiselle pohdinnalle kirkon ilmasto-ohjelman timisen yhteydessa (2008). Pidettiin my6s yleisesti tarkeana trinitaa-rista nak6kulmaa, vaikka siihen тЫ^т liittyvan monia kysymyksia. Ehtoollisen kosmisen ulottuvuuden nakemisen lisaksi haaste on Ыт-nittaa ehtoollinen osaksi maailman hataa ja diakonista ajattelua, my6s osaksi kansainvalista diakoniaa. Todetaan my6s, etta ehtoollisen sosi-aaliset ja sen yksityisen ihmisen elamaa uudistavat ulottuvuudet eivat
an selvasti nayttavan sen totuuden, etta messu on koko kristiШsen yhteis6n juЫa, vaikka уШкуШ papilla onkin ainutlaatuinen roolinsa. Liturgian pitaisi my6s konkreettisesti ilmaista tata totuutta, ei vain teoriassa vaan my6s kay-tann6ssa. Ihmisten pitaisi saada osaШstua taydesti, aktiivisesti ja alykkaasti messun viettoon.
21 Sariola У. Uudistuva jumalanpalvelus. Р. 25; KirkoШskokouksen kevat-istunnon p6ytakirja 1985. Р. 15.
ole saaneet riittavasti sijaa kirkkomme ehtoollisopetuksessa22. Naissa s kaikissa on tekemista edelleen. §
Luterilaisen ja ekumeenisen jumalanpalvelusteologian nako- g kulmasta BEM:n ehtoollisosiossa keskeisimmaksi nousevat: 1)
ta
Kirkon kiitosuhri Isalle Jumalalle, 2) Kristuksen anamneettinen ^ muistaminen ja 3) Pyhan Hengen avuksihuutaminen eli epikleesi. g Luterilaisessa teologiassa on perinteisesti korostettu ehtoollisen | asetussanoja ehtoollisen teologisena keskuksena. Ajatus ehtool- ¥ lisesta kirkon eukaristisena ateriana ei kuitenkaan ole myoskaan ^ luterilaiselle ehtoolliskasitykselle ja kaytannolle vieras. Yrjo Sariola | viittaa siihen, etta Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa tode- | taan: «tiedamme varsin hyvin, etta isat nimittivat messua uhriksi» g ja etta he talloin puhuivat «kiittamisesta ja siksi he kayttivat siita sanaa eukaristia "kiitos"». Varsinaisena reformaattorien kriittisen S huomion kohteena oli myohaiskeskiajan katolisen kirkon messu, jonka tutkimus on osoittanut etaantyneen vanhan kirkon eukaris-tiasta. Seurakunta ei enaa ollut yhteiso, kommuunio, vaan etualalle oli noussut pappi, jolla oli ordinaationsa perusteella valta ja voima g toteuttaa messu. Ehtoollisen jakaminen ja vastaanottaminen eli kommuunio-aspekti jai sivuun, mihin Vatikaanin toinen kirkollis-kokous 1960-luvulla toi suunnanmuutoksen23.
Luther painotti ehtoollisen asetussanojen asemaa evankeliumin summana, syntien anteeksiantamuksen julistuksena. Sita kautta ehtoollisesta tuli Herran lahja kirkolle. Kristuksen ruumis ja veri lahjoitetaan ehtoolliselle osallistuville syntien anteeksiantamisek-si. Ehtoollisesta tuli syntien anteeksiantamuksen ja siihen liittyvan Kristus-osallisuuden ja Kristuksen ruumiin jasenyydessa vahvistu-misen kautta yhteisollinen ateria, kommuunio (lat. communio), ilon ja kiitoksen lahde. Tasta nakokulmasta, ja laajemmin kommuunio-ekklesiologian nakokulmasta, myos luterilaisesta teologiasta kasin voidaan ehtoollinen ymmartaa kirkon eukaristisena ateriana24. Niinpa vuonna 2015 luterilaisen kirkolliskokous saattoikin liittya
22 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 29; Kirkolliskokouksen kevat-istunnon poytakirja 1985. P. 19.
23 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 31-32. Myohemmasta luteri-lais-katolisesta ekumeenisesta keskustelusta ehtoollisesta uhrina ks. Kasva-vaa yhteytta raportti. P. 50-55.
24 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 32.
rn lausunnossaan Faith and Order-Komission asiakirjasta Kirkko: yhteistä näkyä kohtia (2013) kommuunio-ekklesiologiseen lähesty-tj mistapaan luterilaisen teologian lähtökohdista käsin25. O Luterilaisen teologian herkkyys suhteessa ajatukseen ehtoolli-
^ sesta kirkon eukaristisena ateriana liittyy reformaatioajan kiistaan messusta uhrina ja sitä kautta Kristuksen sovintouhrin ja kirkon kii-tosuhrin väliseen suhteeseen. Vanhan kirkon liturgiassa kirkon uhri ^ sai liturgisen ilmauksen maan hedelmien, leivän ja viinin, tuomi-sessa alttarille pyhittämistä varten. Tämä tulee näkyviin jo varhai-^ sessa Hippolytoksen ehtoollisliturgiassa 200-luvulta. Siitä lähtien termi «offertorium» eli uhri on viitannut seurakunnan liturgiseen ^ kiitosuhriin vastauksena Kristuksen ainutkertaiseen uhriin ja sen vastaanottamiseen. Luterilaisesta näkökulmasta on keskeistä tehdä selvä ero Kristuksen kertakaikkisen uhrin ja seurakunnan kiitosuh-rin välillä26. Samalla kiitosuhriin Jumalalle kytkeytyy rakkaudenuh-ri lähimmäisen hyväksi. Molempien perustana on Kristuksen uhri ja hänen läsnäolonsa meissä uskon kautta uskon ja rakkauden lähteenä. Luther toteaa: «Me emme siis uhraa Kristusta, vaan Kristus uhraa meidät»27.
Anamneesi, pelastustapahtumien ja Pelastajan muistaminen aloittaa vanhakirkollisen ehtoollisrukouksen. Sitä seuraavat epiklee-si, Pyhän Hengen avuksi kutsuminen ja ehtoollisen asetussanat. Sitten seuraavat Herran rukous, leivän murtaminen, Jumalan Karitsa ja Herran rauha sekä kommuunio, ehtoollisen jakaminen, ennen kiitos-rukousta. Anamneesilla on BEM:ssä keskeinen rooli. Se muotoillaan näin: «Eukaristia on ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen muis-tamisen juhla, ts. elävä ja voimallinen merkki hänen kertakaikkisesta uhristaan ristillä. Tämä uhri vaikuttaa yhä ja koskee koko ihmiskuntaa. Eukaristiaan liittyvä raamatullinen kuva muistamisesta viittaa siihen,
25 Kirkolliskokouksen lausunto Faith and Order-Komission asiakirjasta the Church: Towards a common vision, Kirkko. Yhteistä näkyä kohti, 2015 // URL:https://evl.fi/documents/1327140/41251337/ Lausunto + The + Church_dokumentista + 2015+Kirkolliskokous.pdf/ f73aa89b-14c3-12f9-46b4-900ff1d4d7e8 (22.12.2021).
26 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 34-35.
27 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 38; lainaus: D. Martin Luthers Werke: Kritische Gesamtausgabe / Hrsg. von J. K. F. Knaake. Bd 6: Schriften, Predigten, Disputationen 1519/20. Weimar, 1888. S. 369, 3-4.
etta Jumalan tyo vaikuttaa tassa ja nyt Jumalan kansan viettaessa g
eukaristiaa jumalanpalvelusliturgiassaan»28. §
Vuoden 2000 Jumalanpalvelusten kirjan ehtoollisrukouksissa g
Kristuksen pelastustekoa muistavan anamneesin osuus tulee esiin
jo valmistavassa prefaatio-rukouksessa, mutta aiempaa vahvem- ¡g
min myos ehtoollisrukouksen asetussanoja anamneettisena tiivis- §
tymana edeltavassa rukouksessa. Jo Yrjo Sariola viittasi siihen, etta jj
anamneesin eli muisteltavan Kristuksen uhrin lasnaolon merki- —
u
tyksen nostaminen esiin entista vahvemmin voi auttaa nakemaan, ^ etteivat Kristuksen ainutkertaisuuden korostaminen ja eukaristian jj uhriluonteen tiedostaminen ja tunnustaminen ole niin vastakkaisia jj asioita kuin kirkkojen historiasta voisi paatella29. Niinpa esimerkik- g si suomalaisessa luterilais-katolisessa dialogiraportissa Kasvavaa yhteytta (2017) voitiin todeta yhdessa luterilaisina ja katolilaisina: S «Tama yksimielisyys eukaristiaa uhrina kasittelevista perustotuuk-sista, joka perustuu muotoiluun Kristuksen ainutkertaisen uhrin elavasta lasnaolosta messussa, oikeuttaa sanomaan, etta luterilais-ten tunnustuskirjojen (Yksimielisyyden ohje 7.22; Taydellinen seli- g tys 7.107) samoin kuin Trenton kirkolliskokouksen oppituomioita (DS 1751-1759) ei enaa voi soveltaa... Laajemmassa mielessa messu kokonaisuudessaan voidaan nahda uhrina, jossa Kristus ensin antaa itsensa ja anteeksiantamuksensa meille ja me vastaamme antamalla itsemme hanelle kiitoksessa»30.
Ei vain anamneettisuus vaan myos epikleettisyys eli Pyhan Hen-gen avuksi huutaminen kuuluu voimakkaasti vanhakirkolliseen liturgiaan. BEM kytkee trinitaarisesti ja sananteologisesti Pyhan Hengen toiminnan asetussanojen valittamaan Jeesuksen lupauk-seen: «Luottaen eukaristian asetussanoissa olevaan Jeesuksen lupa-ukseen, etta rukous tulee kuulluksi, kirkko rukoilee Isalta Pyhan Hengen lahjaa, jotta eukaristia voisi olla todellisuutta: ristiinnau-littu ja ylosnoussut Herra todellisesti lasnaolevana antaen elaman-sa koko ihmiskunnan hyvaksi»31. Nain kristologia ja pneumatologia kytketaan yhteen, mika merkitsee myos yhteison ja yksilon kytkemista yhteen ja sen alleviivaamista, etta ehtoollinen ei ole maaginen toimitus
28 BEM Ehtoollinen II B, art. 5.
29 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 42.
30 Kasvavaa yhteytta, art. 107.
31 BEM Ehtoollinen II C, art. 14.
га vaan Pyhän Hengen työtä, Jumalan lahja Kristuksen asetussano-jen ja hänen lupauksensa perusteella. «Koko rukoustoimitus» saa tj aikaan Kristuksen lupauksen toteutumisen, jolloin epikleesi, Kris-O tuksen lupaus ja asetussanat ovat keskenään vuorovaikutuksessa32. л Lännen kirkossa keskittyminen papin toimittamaan ehtoolli-
Ю
seen oli ajanut epikleettisen ulottuvuuden marginaaliin. Lutherin teologiassa se kuitenkin oli teologisten perusratkaisujen pohjalla, ^ vaikka käytännön toteutus ehtoollisrukouksissa ei tuonutkaan tätä riittävästi esiin. Nyt voitiin luterilaisen teologian näkökulmasta liit-^ tyä BEM:n ajatukseen, jonka Yrjö Sariola summaa: «Kun anamnee-si sitoo eukaristiaa viettävän seurakunnan Kristuksen historialli-
H
^ seen pelastustekoon, epikleesissä seurakunta huutaa avuksi Pyhää Henkeä, jotta Kristuksen kertakaikkinen pelastusteko tulisi seura-kunnan hyväksi»33.
Luterilaisesta näkökulmasta hieman arasteltiin kaikesta huoli-matta niin sanottua elementtiepikleesiä eli Pyhän Hengen kutsu-mista leivän ja viinin ylle, koska pelättiin tämän heikentävän ase-tussanojen asemaa. Kirkon ulkomaanasiain neuvoston teologisten asian jaoston lausunnossa todettiin 5.12.1984: «Ajatus Pyhän Hen-gen kutsumisesta ei ainoastaan seurakunnan, vaan myös leivän ja viinin ylle (selitys 14) on hyväksyttävissä, mutta silloin tällä epiklee-sillä leipään ja viiniin nähden tulisi olla kiitosrukouksen muoto, mis-sä vedotaan Kristuksen testamenttiin ja lupaukseen»34.
Ratkaisu löytyi siitä, että Jumalanpalvelusten kirjan ensimmäi-sessä ja toisessa ehtoollisrukouksessa otettiin mukaan vain toinen epikleesi eli kommuunioepikleesi, siten ollen rukous ehtoollista nauttivien puolesta, jotta he uskossa ottaisivat vastaan Kristuksen ruumiin ja veren pelastuksekseen. Kolmannessa ehtoollisrukouk-sessa otettiin sitten varovaisesti mukaan myös asetussanoja edeltävä, vanhakirkollisesti aleksandrialaista perinnettä seuraava ensimmäi-nen tai konsekraatiopikleesi, joka selkeästi kytketään asetussa-noihin anamneesin ja epikleesin tihentymänä ja perustana: «Me rukoilemme sinua: Lähetä Pyhä Henkesi ja siunaa nämä lahjat, leipä ja viini, joiden kautta tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiista ja
32 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 43.
33 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 43.
34 Lainaus Sariola mukaan (p. 47).
verestä, kun vietämme pyhää ehtoollista niin kuin hän itse on meitä käskenyt».
Yrjö Sariola näkee BEM-asiakirjan keskeiseksi tähtäyspisteeksi tuoda — Vatikaanin toisen kirkolliskokouksenkin jo ennakoimalla tavalla — «vanhan kirkon eukaristia kirkkojen asteittaisen lähenty-misen (konvergenssin) lähtökohdaksi ja perustaksi». Sariola allevii-vaa tähän liittyen rukouksen lain ja uskon lain (lex orandi, lex cre-dendi) liittyvän yhteen, mikä tulee ilmi siinä, että nämä eukaristiset liturgiat syntyivät samaan aikaan kun vanhan kirkon uskontunnus-tukset. Sariola myös korostaa, etenkin roomalaiskatoliseen tutkijaan Reinhard Messneriin viitaten, että Lutherin teologiset perusoival-lukset ja hänen niiden pohjalta messusta tekemänsä johtopäätökset vastaavat vanhan kirkon eukarististen liturgioiden perusrakenteita enemmän kuin tähän asti on ajateltu35. Sittemmin esimerkiksi Jari Jolkkonen ja Heikki Kotila vahvistivat näitä tuloksia. Kotila esimer-kiksi korosti sitä, että konsekraatiota ei tulisi pelkistää vain tiettyyn hetkeen, vaan tulisi nähdä koko eukaristisen rukouksen konsek-roiva luonne. Anamneesi asetussanoineen, epikleesi, uhri ja kiitos yhdessä muodostavat seurakunnan kiitosaterian36.
EHTOOLLISEN UUDELLEEN LöYTÄMINEN SANANJULISTUKSEN RINNALLE JA ASIOIDEN SISÄISTÄMISEN ONGELMA
Vanha luterilaisuus liittyi vanhan kirkon ajatteluun, jossa messua vietetään säännöllisesti, kuten Augsburgin tunnustuksen puolus-tuksen artiklassa 24 luvataan: «Heti aluksi on uudelleen sanottava, ettemme me poista messua, vaan säilytämme sen tunnollisesti ja puolustamme sitä. Meidän keskuudessamme vietetään näet messu joka sunnuntai ja muina juhlapyhinä, ja silloin jaetaan ehtoollinen niille, jotka sitä haluavat, kun heidät ensin on kuulusteltu ja heille on annettu synninpäästö. Edelleen me säilytämme tavanomaiset
35 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 48. Vrt.: Kotila H. Liturgian lähteillä. P. 23-25. Kotila (p. 23) toteaa jo Werner Elertin (1966) korosta-neen Lutherin liittyneen messutulkinnassaan vanhakirkolliseen eksegeesiin. Kotila (p. 28) pitää esimerkiksi jumalanpalveluskomitean välimietinnössä Jumalan kansan juhla Lutherin ja kirkkoisien perinnön välistä suhdetta jän-nitteisenä.
36 Kotila H. Liturgian lähteillä. P. 310-311.
Co
1
1 №
5 1
№
I
£
1 1
0
1
0
fa
1
§ julkiset jumalanpalvelusmenot, lukukappaleiden ja rukousten jar-
jestyksen, jumalanpalvelusvaatetuksen ja muun sellaisen». tj Ajatellen luterilaisten ekumeenisia suhteita niin kutsuttujen
O vanhojen, sakramentaalisten kirkkojen kanssa, jo uskottavuus edel-^ lyttaa sita, etta vanhakirkollisesta ajatuksesta ehtoollisjumalanpal-veluksesta eli messusta viikoittaisena pienena paasiaisena pidetaan kiinni kirkon hengellisen elaman lahteena. Talloin ei kuitenkaan ole ^ kyse muodollisesta vaan sisallollisesta, tosissaan otettavasta asiasta, jonka tulisi luontevasti jasentaa paikallisen seurakunnan elamaa ja
¡^ tukea sita. Tosiasiallisesti kuitenkin meilla Suomessa etenkin lute-
si
rilaisessa kirkossa kuulutaan jumalanpalveluksen osallistujamaari-^ en suhteen globaaliin hantapaahan. Ongelma on kuitenkin pitkalti myos yleiseurooppalainen ja euro-amerikkalainenkin.
Yrjo Sariola viittaa roomalaiskatolisen teologin Romano Guar-dinin pohdintoihin, miten jo 1800-luvulla ihmiset olivat tulleet lantisessa Euroopassa kyvyttomiksi viettamaan liturgiaa. Keskei-nen kysymys ajatellen myos ekumeenisesti jumalanpalveluselaman elpymista on se, kykenevatko ihmiset ottamaan vastaan liturgisen liikkeen ja tutkimuksen loytoja, jotka kytkevat jumalanpalveluselaman osaksi vanhan kirkon liturgista elamaa. Loytyyko «kykya viettaa liturgiaa»? Guardinin mukaan vastaus loytyy siita, miten liturgia toimitetaan. Niin kauan kuin jumalanpalvelusta toteutetaan vain pinnallisen seremoniallisesti, jumalanpalvelus ei voi uudistua. Myos jumalanpalveluselaman symbolit avautuvat vain elamalla nii-den sisalto todeksi. Myos reformaattorit korostivat teologian olevan praktinen tiede, joka tulisi laittaa elamassa kaytantoon37. Ei vain lex
37 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. P. 132-133. Vrt.: Vatikaanin toi-sen kirkolliskokouksen liturgiakonstituutio Sacrosanctum Concilium II 14: «14. Aitimme pyha Kirkko toivoo hartaasti, etta kaikki uskovat johdettai-siin tayteen, tietoiseen ja aktiiviseen liturgian viettoon osallistumiseen. Sita vaatii jo itse liturgian luonne, ja siihen on kristitty kansa «valittuna sukuna, kuninkaallisena papistona, pyhana heimona, omaisuuskansana» (1 Piet. 2:9, vrt. 2:4-5) kasteen perusteella oikeutettu ja velvoitettu. Pyhan liturgian uudistamisessa ja vaalimisessa tama kaiken kansan taysi ja aktiivinen osan-otto on ennen muuta huomioon otettava tavoite, se on nimittain ensimmai-nen ja valttamaton lahde, josta uskovat ammentavat tosi kristillista henkea. Siksi sielunpaimenten velvollisuutena on edistaa sita koko pastoraalisessa tyossaan tarpeellisen opetuksen avulla. Kuitenkaan ei ole mitaan toivoa ta-man toteutumisesta, elleivat ensin sielunpaimenet itse ole syvasti liturgian hengen ja voiman lapitunkemia ja niin tule kykeneviksi opettamaan sita. Sen
Co
credendi ja lex orandi vaan myös lex vivificandi kuuluvat yhteen eli usko, rukous ja elämä. g
Guardini näkee omassa, katolisessa kirkossa uudistumisen estei-
I
nä konservatisimin, pragmatismin ja liturgismin. Arkkipiispa John Vikströmiin viitaten Sariola näkee myös luterilaisessa kirkossa kon- ^ servatismin vaaran, kun tietyt ryhmät määrittelevät yksipuolisesti, § millainen arvokkaan jumalanpalveluksen tulee olla. Pragmatismi g puolestaan näkyy toiminnallisuuden ylipainottamisena, vaikka sitä ¥ onkin tasapainottanut viime vuosikymmeninä hiljaisuuden viljelyn ^ liike. Liturgismissa puolestaan on vaarana liturgisen elämän kaven- Sg tuminen pienen piirin liturgiseksi harrastukseksi. Silloin se näh- g dään vain yhtenä suuntauksena, esimerkiksi korkeakirkollisena osa- Sg na kirkollista elämää mieltämättä sitä koko seurakunnan hengellistä elämää koskevaksi uudistukseksi. Konservatismin, pragmatismin gS ja liturgismin yhteisenä lähtökohtana on ehkä yllättäenkin juma- g lanpalveluksen ulkokohtainen toteutus: ei ole elämän ja kuoleman kysymys välittää sanoma kaikille. Symbolikieli ei ole sopusoinnussa g asiasisällön kanssa, jolloin se ei myöskään välity ihmisille. Esimer- gI kiksi ei tule liittää ikään kuin ulkokohtaisesti kiintoisia elementte-jä jostakin perinteestä omaan luterilaiseen perinteeseen, jos niiden jäsentyminen jumalanpalveluselämän perusteologiaan ja sitä kautta omaan perinteeseemme ei aukene. Tulee siis edetä «sisällöstä toteu-tukseen», niin että sisältö aukenee kaikille tai ainakin mahdollisim-man monelle. Samalla liturgisen ulottuvuuden ei tulisi näivettää saarnaa vaan pikemminkin vahvistaa sen sakramentaalisuutta eli Kristuksen evankeliumin lahjan välittymistä konkreettisesti38.
Jumalanpalveluksen sisältöjen syvä sisäistäminen näyttää kirkos-samme olevan edelleen myös pappien ongelma, johon tulisi kiinnit-tää huomiota. Jumalanpalvelusuudistusta ei edelleenkään ole ilman asennemuutosta. Edelleen näyttäisi siltä, että useampien päiden tulisi kääntyä yhteiseen suuntaan. Tätä tukeva ekumeeninen oppiminen voi olla myös sitä, että opitaan perustelemaan oma käytäntö yhteisen kristillisen uskon näkökulmasta ja nähdään sillat toisiin perinteisiin. Joskus on perusteltua omaksua käytäntöjä, jotka omassa perinteessä ovat heikosti esillä, vaikkakin tärkeitä ja ajankohtaisesti puhuttelevia.
vuoksi on välttämätöntä huolehtia papiston liturgisesta opetuksesta».
38 Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus.
га Yksi esimerkki ekumeenisesta rikastumisesta yli kirkkokunta — ja kansallisuusrajojen ovat vaikkapa virret, laulut ja rukoukset eri tra-
tj ditioista ja eri maista.
«
References
л
Forsberg J. (1997) Der finnische Beitrag zum Dokument Gemeinsa-^ me Erklärung zur Rechtfertigungslehre, O. Bayer, R. Jenson, S. Knuut-^ tila (Eds) Caritas Dei. Beiträge zum Verständnis Luthers und der gegen-^ wärtigen Ökumene, Helsinki: Luther-Agricola-seura, pp. 152-169. S Howell C., CJ. (1992) The Eucharist, From Trent to Vatican II.
Я The Study of Liturgy, London: Oxford University Press, pp. 285-294. ^ Huhtanen T., Karimies I., Karttunen T. (2017) Kasvavaa yhteyttä.
Julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta. Suomalaisen luterilais-kato-lisen dialogikomission raportti. Alkuperäisteos: Communion in Growth. Declaration on the Church, Eucharist, and Ministry, Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Helsingin katolinen hiippakunta, 166 p.
Jolkkonen J. (2002) Jumalanpalvelus, Karttunen T. (ed.) Johdatus Lutherin teologiaan, Helsinki: Kirjapaja, pp. 228-240.
Karttunen T. (2021) Luterilais-katolinen teologinen dialogi 1967 ja sen tulevaisuuden näkymät, Karttunen T. (Ed.) Ekumenian ajankoh-taiskysymyksiä, Tampere, pp. 47-85.
Kirkkojen maailmanneuvosto (1983) Kaste, ehtoollinen ja virka (BEM). Faith and Order-asiakirja n:o 111, Geneve: Kirkkojen maail-manneuvosto, 47 p.
Kirkolliskokouksen lausunto Faith and Order-Komission asiakir-jasta the Church: Towards a common vision, Kirkko. Yhteistä näkyä kohti, 2015 // URL:https://evl.fi/documents/1327140/41251337/ Lausunto+The+Church_dokumentista+2015+Kirkolliskokous.pdf/ f73aa89b-14c3-12f9-46b4-900ff1d4d7e8 (22.12.2021)
Kirkkohallituksen kirjasto (1985) Kirkolliskokouksen kevätistunnon pöytäkirja 1985, Helsinki: Kirkkohallituksen kirjasto, 74 p.
Koch K. K. (2021) Wohin geht die Ökumene? Rückblicke — Einblik-ke — Ausblicke, Verlag Friedrich Pustet, 299 p.
Kopperi K., Saarinen R. (2022) Läsnäoleva Kristus. Tuomo Man-nermaan koulu teologian ja kirkon asialla, Tulossa keväällä STKS:n sarjassa.
Kotila H. (1994) Liturgian lähteillä. Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan, Juva: WSOY, 279 p.
Kotiranta M. (1993) Jumalanpalvelus taivaallisen läsnäolona — tri-nitaarinen dogma kirkkojen liturgista perintöä yhdistävänä tekijänä, Ekumenia ja teologia, Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuus-seura, pp. 193-239.
Mannermaa T. (1980) In ipsa fide Christus adest. Luterilaisen ja
сn
ortodoksisen kristinuskonkäsityksen leikkauspiste, Helsinki: Missiolo- q
gian ja ekumeniikan seuran julkaisuja, 78 s. ^ Sariola Y. (1994) Uudistuva jumalanpalvelus. Tutkielmia jumalan- j
palveluksen teologiasta. Pieksämäki: STKSJ, 151 p. ta
Sariola Y. (2001) Jumalanpalveluksen käsikirja, Kirjapaja: Helsinki, S
320 p. I Suomalainen teologinen kirjallisuusseura (1984) Lutherin Vähä ja
Iso Katekismus sekä Schmalkaldenin opinkohdat (1984), Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 244 s. q Vikström J. (2002) Kirkkomme ekumenia sotien jälkeisenä aikana, g Arkki ja arki. Arkkipiispa
Jukka Paarman juhlakirja, Jyväskylä: Pyhän Henrikin säätiön julk., ^
pp. 182-193. g
Список источников и ЛИТЕРАТУРЫ
г
Forsberg J. Der finnische Beitrag zum Dokument Gemeinsame g Erklärung zur Rechtfertigungslehre // Caritas Dei. Beiträge zum Verständnis Luthers und der gegenwärtigen Ökumene / Toim. O. Bayer, g R. Jenson, S. Knuuttila. Helsinki: Luther-Agricola-seura, 1997. S. 152169. g
Howell C., CJ. The Eucharist // From Trent to Vatican II. The Study of Liturgy / Revised edition; Alkuperäisteos 1978; Ed. by Ch. Jones, G. Wainwright, E. Yarnold SJ, P. Bradshaw. — London: Oxford University Press, 1992. P. 285-294.
Jolkkonen J. Jumalanpalvelus // Johdatus Lutherin teologiaan / Toim. P. Kärkkäinen. — Helsinki: Kirjapaja, 2002. S. 228-240.
Karttunen T. Luterilais-katolinen teologinen dialogi 1967- ja sen tulevaisuuden näkymät // Ekumenian ajankohtaiskysymyksiä / Toim. T. Karttunen. Tampere: Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja, 2021. S. 47-85.
Kaste, ehtoollinen ja virka (BEM). Faith and Order-asiakirja n:o 111. Geneve: Kirkkojen maailmanneuvosto, 1983. 47 s.
Kasvavaa yhteyttä. Julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta. Suo-malaisen luterilais-katolisen dialogikomission raportti. Alkuperäis-teos: Communion in Growth. Declaration on the Church, Eucharist, and Ministry / Suom. T. Huhtanen, I. Karimies ja T. Karttunen. Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Helsingin katolinen hiippakunta, 2017. 166 s.
Kirkolliskokouksen lausunto Faith and Order-Komission asia-kirjasta the Church: Towards a common vision // Kirkko. Yhteistä näkyä kohti, 2015, URL: https://evl.fi/documents/1327140/41251337/ Lausunto+The + Church dokumentista+2015 + Kirkolliskokous.
m pdf/f73aa89b-14c3-12f9-46b4-900ff1d4d7e8 (дата обращения: 22.12.2021)
^ Kirkolliskokouksen kevätistunnon pöytäkirja 1985. Helsinki: Kirk-
и kohallituksen kirjasto, 1985. 74 s.
Koch K. K. Wohin geht die Ökumene? Rückblicke — Einblicke — £ Ausblicke. Verlag Friedrich Pustet, 2021. 299 s.
Kopperi K., Saarinen R. Läsnäoleva Kristus. Tuomo Mannermaan koulu teologian ja kirkon asialla. Tulossa keväällä 2022 STKS:n sarjassa.
Kotila H. Liturgian lähteillä. Johdatus jumalanpalveluksen historien aan ja teologiaan. Juva: WSOY, 1994. 279 s.
Kotiranta M. Jumalanpalvelus taivaallisen läsnäolona — trinitaari-nen dogma kirkkojen liturgista perintöä yhdistävänä tekijänä // Eku-H menia ja teologia. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, ^ 1993. S. 193-239.
Lutherin Vähä ja Iso Katekismus sekä Schmalkaldenin opinkoh-dat (1984). Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1984. 244 s.
Mannermaa T. In ipsa fide Christus adest. Luterilaisen ja ortodok-sisen kristinuskonkäsityksen leikkauspiste. Helsinki: Missiologian ja ekumeniikan seuran julkaisuja, 1980. 78 s.
Sariola Y. Uudistuva jumalanpalvelus. Tutkielmia jumalanpalveluksen teologiasta. Pieksämäki: STKSJ, 1994. 151 s.
Sariola Y. Jumalanpalveluksen käsikirja. Kirjapaja: Helsinki, 2001. 320 s.
Vikström J. Kirkkomme ekumenia sotien jälkeisenä aikana // Arkki ja arki. Arkkipiispa
ukka Paarman juhlakirja. Jyväskylä: Pyhän Henrikin säätiön julk., 2002. S. 182-193.
